Kun ääni tippui suunnittelupöydältä

Kun mainitsen värejä, kuten vihreä, magenta, beige ja persikka, niin pystyt kuvittelemaan ne päässäsi. Kun mainitsen muotoja, kuten kolmio, kuutio ja suora, niin pystyt kuvittelemaan nekin päässäsi. Pystyt todennäköisesti kuvailemaan miltä yrityksesi aula näyttää, minkälaisia huonekaluja, pintoja ja muotoja siellä on.

Mutta kun siirrytään ääneen, niin sanasto loppuu tyypillisesti alkuunsa. Pystytkö kuvittelemaan päässäsi kuinka korkea taajuus 3000Hz on? Tai miltä kuulostaa tärykaiku? Tai mikä on transientti? Pystytkö kuvailemaan ulkomuistista, miltä aulasi kuulostaa?

Äänistä on vaikeaa keskustella, koska se on äärimmäisen abstraktia. Kun liukuportaat pysähtyvät, ne muuttuvat portaiksi. Kun video pysäytetään, se muuttuu kuvaksi. Kun ääni pysähtyy, se haihtuu ilmaan eikä sitä voi osoitella tai ympyröidä. Keskustelua vaikeuttaa sekin, että suomen kieli on alisteinen visuaalisuudelle.

Meillä on näkemyksiä ja näkökulmia, matkaillessa tutustutaan nähtävyyksiin ja jopa keikkojakin mennään katsomaan. Ja pyysinhän tuossa aiemmin KUVAILEMAAN ääniä. Kieli ohjaa ajattelua ja sitä kautta suunnittelua. Asiasta, jolle ei ole yhteisiä sanoja, on vaikea käydä keskustelua ja asia, josta ei käydä keskustelua, ei päädy kenenkään vastuulle.

Niin syntyy tilanne, jonka huomaa lähes joka paikassa: tilan ulkonäköön on käytetty merkittävä määrä resursseja ja ääneen se lyhyt hetki juuri ennen avajaisia, jolloin Joku™ avasi puhelimestaan musiikkisovelluksen ja laittoi oman lempisoittolistansa päälle. Vaikka ääni hyvin harvoin saa huomiota suunnitteluprosessissa äänieristyksien ja akustiikan suunnittelun ulkopuolella, on sen funktio tilan toimivuuden kannalta olennainen.

Äänet ovat tilassa jatkuvasti läsnä. Ympäristön äänet kertovat keholle, onko nyt turvallista, saako tässä puhua rauhassa, onko paikka kiireinen vai leppoisa. Harva muistaa mitä kolmannen kerroksen opastetaulussa luki. Useimmat muistavat, miltä paikassa tuntui olla ja ääni on se, joka tarjoilee tilan tunteen. Ensimmäinen askel tilan äänimaiseman hahmottamiseksi ei vaadi budjettia.

Riittää, että menet tilaasi, sulje silmäsi minuutiksi ja kuuntelet tietoisesti ympäristöäsi. Äänimaisematutkimuksessa tätä kutsutaan äänikävelyksi. Ilmanvaihto. Laitteiden merkkiäänet. Kaiut. Askeleet. Se hurina, johon et ole aiemmin tietoisesti kiinnittänyt huomiota, mutta joka on silmät suljettuna ilmiselvä. Miltä tilasi kuulostaa nyt, kun ensimmäistä kertaa kiinnität siihen huomiota tietoisesti?